Kiintymyskeskeinen vanhemmuus sijais- ja adoptiolapsen kanssa
Lapsi saapuu uuteen kotiin. Hän syö hyvin, nukkuu omassa sängyssään ja käyttäytyy mallikkaasti — ehkä liiankin mallikkaasti. Viikkojen kuluttua alkaa testaus. Pikkuasioista tulee suuria konflikteja. Lapsi ei anna itseään lohduttaa. Tai päinvastoin: hän kiintyy kaikkiin aikuisiin heti ja yhtä syvällisesti, myös täysin vieraisiin.
Tämä on kiintymyssuhteen häiriön tavallinen ilmeneminen. Se ei tarkoita, että lapsi on "hankala" tai että vanhemmuudessa on tehty jotain väärin. Se tarkoittaa, että lapsi on oppinut selviytymään maailmassa, jossa aikuisiin ei voinut luottaa.
Kiintymyskeskeinen vanhemmuus on lähestymistapa, joka vastaa juuri tähän haasteeseen.
Mikä kiintymyskeskeinen vanhemmuus on
Kiintymyskeskeinen vanhemmuus (engl. attachment-based parenting tai therapeutic parenting) on vanhemmuuden tapa, jossa kiintymyssuhteen rakentaminen asetetaan kaiken muun edelle. Se perustuu John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan ja sen sovelluksiin traumatietoisen kasvatuksen alalla.
Suomessa kiintymyskeskeinen vanhemmuus tunnetaan erityisesti Daniel Hughesin kehittämästä DDP-mallista (Dyadic Developmental Psychotherapy) ja sen pohjalta kirjoitetuista teoksista. Hughesin kirja on monen suomalaisen sijaisvanhemman ja adoptiovanhemman ensimmäinen lukukokemus aiheesta.
Kiintymyskeskeinen vanhemmuus ei ole pelkkä tekniikka — se on asenne, jossa ymmärretään, että lapsen käytös on viesti, ei hyökkäys.
Miksi sijais- ja adoptiolapset tarvitsevat erityistä lähestymistapaa
Sijoitettu tai adoptoitu lapsi on lähes aina kokenut jotain, mikä on vaikuttanut hänen kykyy kiintyä toisiin ihmisiin. Laiminlyönti, väkivalta, päihdeperheen arki, useat sijoitukset tai biologisten vanhempien menetys — nämä kaikki jättävät jälkensä aivoihin ja käyttäytymiseen.
Lapsen aivot ovat kehittyneet selviytymään epäluotettavassa maailmassa. Hän on oppinut, että:
- Aikuiset eivät ole turvallisia
- Tarpeiden osoittaminen johtaa hylkäämiseen tai rangaistukseen
- On parempi luottaa vain itseensä
Kun tällainen lapsi saapuu rakkaaseen ja turvalliseen perheeseen, hänen aivojensa ei automaattisesti käänny "turvallisuus"-moodiin. Prosessi vie aikaa — usein vuosia.
Tavallinen, rakastunut vanhemmuus ei aina riitä. Ei siksi, etteikö rakkaus olisi tärkeää, vaan siksi, että lapsi ei osaa vastaanottaa sitä tavanomaisella tavalla.
Kiintymyskeskeisen vanhemmuuden käytännön periaatteet
Yhteys ennen korjausta Perinteinen kasvatusajattelu sanoo: riko sääntöjä, kärsi seuraukset. Kiintymyskeskeinen vanhemmuus sanoo: ensin yhteys, sitten opetus. Kun lapsi on häiriötilassa, hän ei kykene oppimaan — vain selviytymään. Siksi korjaava keskustelu tapahtuu vasta, kun lapsi on rauhoittunut ja turvallisessa yhteydessä aikuiseen.
PACE-asenne Hughesin kehittämä PACE kuvaa vanhemman asennetta traumataustaiseen lapseen:
- Playfulness (leikkisyys): kevyt, iloinen läsnäolo arjessa
- Acceptance (hyväksyntä): lapsen kokonaisuuden hyväksyminen, ei vain käytöksen hyväksyminen
- Curiosity (uteliaisuus): kiinnostus lapsen sisäiseen maailmaan, "ihmetteleminen yhdessä"
- Empathy (empatia): lapsen kokemusten tunnistaminen ja nimeäminen
Sääntely ennen vaatimuksia Lapsen tunnereaktioita ei voi "rankaista pois". Kun lapsi räjähtää yllättäen tai takertuu ahdistuneena, vanhemman tehtävä on auttaa lasta säätelemään tunnettaan — ei vaatia itsenäistä hallintaa, johon lapsi ei vielä kykene.
Toistettavuus ja ennustettavuus Traumataustainen lapsi tarvitsee arjen, jossa asiat tapahtuvat aina samalla tavalla. Aamupala samaan aikaan, nukkumaanmeno sama rutiini. Ei siksi, että aikuiset olisivat jäykkiä, vaan siksi, että säännöllisyys viestii lapselle: tämä paikka on turvallinen, tämä ei katoa.
Free Download
Get the Finland — Quick-Start Checklist
Everything in this article as a printable checklist — plus action plans and reference guides you can start using today.
Mitä biologinen vanhemmuus ei tarjoa — ja mitä sijainen tuo tilalle
Biologisille lapsille on yleensä luontevaa, että kiintymyssuhde kehittyy vähitellen vauvasta alkaen ilman erityistoimia. Sijoitettu lapsi on usein ohittanut ne ensimmäiset vuodet ilman turvallista kiintymyskohdetta.
Sijaisvanhempi kohtaa lapsen, joka on ehkä 7-vuotias kronologisesti mutta jonka tunnekehitys on monessa suhteessa paljon nuoremman lapsen tasolla. Tähän ei pidä suhtautua häpeällisesti — se on biologinen tosiasia siitä, miten stressi ja puutteet varhaiskehityksessä vaikuttavat aivoihin.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että vanhempaa tarvitaan enemmän kuin tavallisesti, erityisesti siirtymätilanteissa. Lapsi saattaa tarvita paljon enemmän fyysistä läheisyyttä ja lohdutusta kuin ikätoverinsa. Se on normaalia — ja se auttaa.
Tuki sijaisvanhemmille
Kiintymyskeskeinen vanhemmuus on raskasta, koska se vaatii enemmän kuin tavallinen vanhemmuus — sääntelyä, läsnäoloa ja sietokykyä myös silloin, kun käytös on provokatiivista tai haasteellista.
Tämän vuoksi sijaisvanhemmilla on oikeus täydennyskoulutukseen. Hyvinvointialueet järjestävät koulutuspäiviä, ja Perhehoitoliitto tarjoaa sekä koulutusta että vertaisryhmiä. DDP-terapiaan pätevöityneitä terapeutteja löytyy Suomesta yhä enemmän, ja osa hyvinvointialueista tukee pääsyä terapiaan.
Kukaan ei selviä yksin — eikä tarvitsekaan.
Sijaislapsen kiintymyssuhteen rakentaminen on pitkäjänteistä työtä, johon tarvitaan tietoa ja tukea. Sijaisperhe- ja Adoptio-opas Suomessa sisältää käytännön näkemyksiä kiintymyssuhteen tukemisesta, biologisten vanhempien kohtaamisesta ja siitä, mistä apua saa, kun arki kuormittaa.
Get Your Free Finland — Quick-Start Checklist
Download the Finland — Quick-Start Checklist — a printable guide with checklists, scripts, and action plans you can start using today.