Sijaisvanhemmuus kokemuksia: mitä arki oikeasti on

Ennen kuin päätit lukea tämän artikkelin, googlettit todennäköisesti jotakin sellaista kuin "sijaisvanhemmuus kokemuksia" tai "miten sijaisvanhemmuus oikeasti on." Et etsi virallista opasta — niitä on jo luettu. Etsit jotain rehellisempää.

Tässä se on.

Sijaisvanhemmuutta kuvaillaan usein kutsumukseksi, joka muuttaa lapsen elämän. Se on totta. Mutta se muuttaa myös sijaisvanhemman elämän — tavoilla, joihin ei aina osaa varautua, vaikka olisi käynyt PRIDE-valmennuksen ja lukenut kaikki oppaat.

Ensimmäiset viikot: enemmän kuin olin odottanut

Moni sijaisvanhempi kuvailee, että sijoituksen alkuaika on täynnä yllätyksiä — ei välttämättä huonoja, mutta odottamattomia. Lapsi voi olla hiljaa päiväkausia, tai toisaalta testiä joka tilanteessa. Kumpikaan ei tarkoita, että jotain on vialla.

Sijaislasten kanssa työskentelevät ammattilaiset puhuvat "kuherruskuukaudesta" — alkuvaiheesta, jolloin lapsi saattaa käyttäytyä poikkeuksellisen hyvin, koska ei vielä tiedä, kuinka kauan tämä paikka kestää. Ja sitten tulee se hetki, kun lapsi alkaa testata. Ei piruudesta, vaan siksi, että turvallinen suhde tarkoittaa, että lapsi voi olla myös haastava.

"Siinä hetkessä, kun hän ensi kertaa suuttui minulle kunnolla, ajattelin: hyvä. Hän alkaa luottaa", eräs sijaisvanhempi kirjoittaa blogissaan.

Biologiset vanhemmat: se vaikein osa

Lastensuojelulaki edellyttää, että sijaisvanhempi tukee lapsen yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin. Tämä on monelle sijaisvanhemmalle se hankalin kohta.

Käytännössä se tarkoittaa tapaamisia, joiden jälkeen lapsi voi olla sekaisin päiviä. Se tarkoittaa, että lapsi rakastaa ihmisiä, jotka ovat satuttaneet häntä — ja on kyettävä kunnioittamaan sitä rakkautta. Se tarkoittaa, että sijaisvanhempi ei ole lapsen ainoa merkittävä aikuinen, vaikka olisi läsnä joka päivä.

"Olen joutunut kasvamaan paljon sen suhteen, miten suhtaudun lapsen äitiin. Hän ei ole viholliseni. Hän on lapsen äiti, ja lapsi rakastaa häntä. Se riittää", kirjoittaa yksi pitkäaikainen sijaisvanhempi.

Yhteistyö biologisten vanhempien kanssa on taito, joka kehittyy — ja johon saa harjoitella PRIDE-valmennuksen aikana. Mutta kukaan ei kerto, kuinka paljon se vaatii myös emotionaalisesti.

Luopumisen pelko: se kysymys, joka ei poistu

"Miten selviän, jos lapsi viedään pois?"

Tämä on yleisin kysymys sijaisperheeksi harkitsevien kesusteluissa. Ja se on rehellinen kysymys.

Lyhytaikaisissa sijoituksissa lapsi saattaa lähteä muutaman kuukauden jälkeen — joko biologisille vanhemmille, sukulaisille tai pitkäaikaiseen sijoitukseen. Pitkäaikaisissa sijoituksissa lapsi yleensä kasvaa täysi-ikäisyyteen saakka perheessä, mutta jälkihuollon päätyttyä hän itsenäistyy.

Monet sijaisvanhemmat kuvaavat, että luopuminen on raskasta joka kerta. Mutta he kuvaavat myös, että se ei estä rakastamasta seuraavaa lasta. "Jokainen lapsi ansaitsee tulla täysillä rakastetuksi. Se, että se sattuu joskus, ei tarkoita, että se olisi väärin."

Vuonna 2023 Suomessa oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna noin 17 300 lasta. Jokainen heistä tarvitsee jonkun, joka on valmis myös siihen riskiin.

Arjen pieni ja suuri: mitä ei kerrota etukäteen

Sijaisvanhemmuus ei ole jatkuvaa dramatiikkaa. Suurin osa päivistä on tavallisia: aamupalaa, koulua, kotitehtäviä, iltapesulle. Mutta tavallisen arjen alla on aina kerros, joka vaatii hieman enemmän kuin tavallinen vanhemmuus.

Dokumentointi: sosiaalityöntekijöille raportoidaan säännöllisesti. Kokoukset ja asiakassuunnitelmat: moniammatillinen tiimi kokoontuu lapsen asioissa. Lapsen erityistarpeet: monet sijoitetut lapset ovat kokeneet traumoja, jotka näkyvät käytöksessä, unessa tai oppimisessa.

Sijaisvanhemmuus on "arjen ammatillisuutta" — tavallinen koti, jossa tehdään epätavallisen tärkeää työtä.

Mitä sijaisvanhemmat sanovat, kun heitä kysytään suoraan

Tutkimukset ja sijaisvanhempien omat kirjoitukset toistuvat samoja teemoja:

• Parasta on kiintymys: Se hetki, kun lapsi ensimmäistä kertaa sanoo "rakastan sinua" tai nukahtaa turvallisena sylissäsi.
• Raskasta on epävarmuus: Ei tietää, kuinka kauan lapsi on, ei tietää mitä tulevaisuus tuo.
• Tärkeintä on tuki: Sijaisvanhemmat, joilla on hyvä sosiaalityöntekijä ja toimiva tukiverkosto, jaksavat paremmin.
• Katumuksia ei ole: Lähes kaikki sijaisvanhemmat, jotka ovat saaneet riittävästi tukea, sanovat, että tekisivät saman päätöksen uudelleen.

PRIDE-valmennus kokemuksia

PRIDE-valmennus kestää tyypillisesti 4–7 kuukautta ja sisältää yhdeksän ryhmätapaamista ja useita kotikäyntejä. Kokemukset valmennuksesta vaihtelevat.

Moni kuvaa sitä "peilinä": pakottaa katsomaan omaa menneisyyttä, omia reaktioita ja omia rajoja. Se voi olla epämukavaa. Mutta se on myös hyödyllistä — ei vain prosessin läpäisemiseksi, vaan sen vuoksi, että sijaisvanhemmuus vaatii itsetuntemusta.

Valmennuksen kipukohdat: se on pitkä, osallistuu paljon ihmisiä kerralla, ja kotitehtävät ovat todellinen aikasijoitus. Mutta ne, jotka käyvät sen loppuun, sanovat usein, että se valmisti paremmin kuin osasi odottaa.

Sijaisvanhemmuus on päätös, joka kannattaa tehdä tietoisesti. Sijaisperhe- ja Adoptio-opas Suomessa käy läpi koko prosessin alusta loppuun — mukaan lukien sen emotionaalisen puolen, josta viralliset oppaat puhuvat liian vähän.

See more Finland guides →